Valmistelujen kieputuksessa

Vielä ei olla kirkossa kuulutetut, mutta tuonkin ongelman korjaava päivämäärä lähestyy tuhannen wapun voimalla. Viime blogitekstin aikaan meiltä puuttui vielä kirkko, juomat, ruoat, kakku, ja oikeastaan kaikki juhlatilaa lukuunottamatta kaikki käytännön asiat. Kertoo ehkä blogikirjoituksiin käytetystä ajasta se, että tekemistä on riittänyt.

Leppävaaran kirkko

Espoon seurakunta vastasi meille vihdoin marraskuun puolivälissä ja saimme Leppävaaran kirkon varauksen vahvistettua. Hieman alkoi jo huolestuttaa, että saadaanko kirkkoa lainkaan varattua, semminkin kun Leppävaaran kirkko oli remontissa joulu/tammikuulle asti.

Leppävaaran kirkko

Samaan syssyyn saatiin myös papin ja kanttorin yhteystiedot (tai oikeammin tammikuun puolella), joten nyt pitäisi vielä vihkiseremonia suunnitella. Sulhasen vahvasta laululuonteesta huolimatta päädyttiin jättämään virret pois. Tuleepa ainakin nopea seremonia ja päästään itse asiaan, eli häämatk… krhm siis hääjuhliin!

Juomanhakua ja kakun maistelua

Tallinna, tuo janoisen suomalaisen keidas, tarjosi meille antejaan kun tammikuussa hyppäsimme rakkaine autoinemme (Kia Venga, kavereiden kesken Noppa) lautalle ja seilasimme lahden yli säästöjä kohti. Reissu oli todellista multitaskaamista. Samalla kerralla noudimme Helsingin puolelta koristeluromppeita nettikirppismyyjiltä, nappasimme hääkakut maisteluun ja jätimme mustavalkoisen karvalapsemme harjoittelemaan hoidossaoloa morsiamen kaason luona häämatkaa silmälläpitäen.

Löysimme laivalta mukavan sopen “eväsravintolan” nurkasta, jossa saimme henkilökunnalta luvan kokeilla yhteensä seitsemää kakkumakua kahdesta eri leipomosta. Teetä kului siinä sivussa muutama kuppi, ja suolaiselle tuli melkoinen tarve! On se kumma juttu kun sitä aikuisena ei enää halua tehdä niitä asioita mitkä äiti kielsi lapsena (ei makeaa mahan täydeltä)…

Kakkulaatuja

Juomat olimme kaikeksi onneksi ymmärtäneet tilata etukäteen, joten pääsimme etsiskelemään vain paria puuttuvaa laatua Super Alkon hyllyjen väliköistä. Omat pöytäviinit olivat ehdoton, sillä viinimakumme on… noh… makeahko. Myyjät ystävällisesti antoivat maistella viinejä, ja vaikka avattu pullo oli ostopäätös niin se auttoi valitsemaan sen oikean maun jota otettiin sitten varastoon useampi kappale. Siinä meinasi hieman pinna kiristyä kakkujen tuoman sokeripiikin rysähtäessä, mutta pienen tuuminnan päätteeksi oltiin oikein tyytyväisiä lopputulokseen.

Janoinen morsian

Sitten vain auto täyteen hölskyviä, ruokailemaan, vielä yksi viinikauppa jälkiruokaviiniä metsästämään, ja takaisin laivamatkalle, josta sitten vielä taxfreen oluthyllyn läpi ahtamaan autoon vihoviimeiset lavat.

Juomia

Sirpaleet tuovat onnea

Jotta matka olisi varmasti jäänyt mieleen ja tuntunut seikkailulta, oli jotain mentävä rikki. Purkaessamme autoa tyhjäksi bestmanin kellarin häkkivarastoon, yksi laatikko pääsi putoamaan räntäsateella kärrykuorman päällä. Mitään ei vielä hajonnut, paitsi laatikon pohja. Bestmanin kanssa siinä todettiin että katsotaan kyseistä laatikkoa myöhemmin ja jätetään se rappukäytävään odottamaan paikkausta. Informaati ei kuitenkaan kulkenut morsiamelle asti, ja yhtä pikaista laatikon nostoa myöhemmin pääsimme siivoamaan rappukäytävää tuoksuvasta punaviinistä. Onni onnettomuudessa, että yksi ainoa pullo päätyi lattialle asti ja tilanne meni komiikan puolelle noin kahdessa sekunnissa! Seikkailut ovat elämän suola!

Sirpaleita

Vähiin käy ennen kuin…

Häihin on enää alle kuukausi, tätä kirjoittaessa noin kolme viikkoa. Työtä tuntuu vieläkin olevan vaikka muille jakaa, mutta ehkä tämä onkin se ongelma. Työn delegointi on todella vaikeaa kun kyseessä on pieniä säätöteknisiä ongelmia, kuten nimilappujen fontin päättäminen ja printtaaminen, soittolistan viimeistely ja tekniikan valmistelu musiikin toistamiseksi, vihkikaavan sumpliminen…

Yritämme molemmat kuitenkin lohduttautua ajatuksella, että tärkeimmät asiat on nyt hoidettu, eli vieraat on kutsuttu, häissä on ruokaa ja juomaa, kirkko pappeineen ja juhlapaikka on varattu, ja sormuksetkin saataneen ajoissa paikalle. Myös puvut ovat joko odottamassa vuokrausta tai ottamassa vastaan viimeisiä neulanpistoksia. Kaikki loppu on plussaa, eikä ketään jälkikäteen häiritse pienet puutteet jos ei meitäkään.

Joten, nyt on aika päättää blogipostaus suureen paljastukseen: Häämatkakohteen paljastukseen! Jotta vieraat eivät tue sikaa säkissä ja mahdollisesti auta meitä taloudellisesti tietämättä mihin himskattiin ollaan häämatkabudjetti hassaamassa, niin tässä esimakua matkakohteestamme, Malediivien Riu atollilta! Tätä odotellessa^^

Häämatkakohde


Päivitetty